Milfeddyg N-pentue täyttää tänään jo 2-vuotta; Sumo-isiltä Onnittelut Lunalle, Riitulle,Taralle, Seitalle, Vimmalle, Leeville ja Patulle!

Tämä vuosi on ollut aika rankka ja kurja kaikenkaikkiaan (Onnin ja Millan kuolema, Hertan ja sisarusten kilpirauhasen vajaatoiminnat, Ladyn kasvaimet, Oton kuuroutuminen noin päällimmäiseksi mainitakseni), mutta on tähän vuoteen toki myös muutamia ilonhetkiäkin mahtunut.

Ensivuoden suunnitelmia on tässä tullut mietittyä, mutta ei nyt jaksa ensi vuotta vielä kovinkaan kummemmin miettiä. Jotain näyttelyitä on tullut katseltua.
Mutta varattu on reissu helmikuussa Viroon näyttelyyn, reissu on itseasiassa jo pitempään ollut varattuna (parempi ajoissa kuin liian myöhään)  ;) Jää vain nähtäväksi, lähdetäänkö loppuviimeksi sitten sinne ollenkaan..
Muutenkin tullaan taas ensivuoden puolella enempi ja vähempi noita ulkomaan reissuja tekemään, ainakin Tanska/Norja tai Ruotsi pitäisi käydä kurkkaamassa ja tutussa turvallisessa Balttiassa jatketaan meidän kiertomatkoja. Sen tarkemmat suunnitelmat jääköön myöhemmälle.

Näin muuten me eletään kovin rauhallista ja hiljaista eloa, töitä tehden ja ulkoillen. Ja uudet kotisivut on työn alla, jahka tuo uusi kotisivuosoite alkaisi toimimaan, niin sivut tulee saamaan uuden ilmeen kera uuden osoitteen.  

Kävästiin kavereiden mukana viikonloppuna Liettuassa koiranäytelmissä. Sumo ja Hertta menestyi vallan mainiosti kotiin tuliaisina reissusta tuli molemmille Liettuan valiotittelit.
Eli Sumon titteli rimpsu kasvoi muotoon Kans&Fin&Est&S(n)&Ltu Mva TK1 Luckystone's Double Trouble ja Hertta on sitten Fin&Est&Ltu Mva TK1 Luckystone's Especial Jewel. Minun huippuIhanat ja kauniit koiruuteni :)

Nyt käymme Joulun viettohon. KIITOS KASVATTIEN OMISTAJILLE JA YSTÄVILLE KULUNEESTA VUODESTA! (valitettavasti kaikki kortit jäi lähettämättä ja kaikkien sähköposti osoitetta ei minulla enää ole, joten Hyvää Joulua tätä kautta)

Kuvia Onnista..


Onni saapui kotiin, automatka vähän väsytti

Ja tässä 9vkon iässä, aikas touhukas pentu :)

Onni kahden vanhana, mun komea cockeri poika <3

Ja vielä poseeraus kuva

Ja alla olevat kuvat on otettu vain viikko ennen kuin Onni alkoi oireilla.. Ei tässä vaiheessa vielä tiedetty, mitä meillä olikaan edessä päin; Talven riemua vain kuvailin...

Onni rakkaan "Isoveikan" kanssa

Onni keskellä, veikka poika Otto ja Sumo saman kepin kanssa kinaavat

Onni Onnellinen...

Valtava ikävä ja kaipuu on. Onni puuttuu, ja sen huomaa.. Mun tapa purkaa surua, on kirjoittaa.

Hertta tuli eilen illalla kotiin ekaa kertaa Onnin lähdön jälkeen ja tuo neiti etsi ihan selkeästi missä kaveri on. Häntä vispas Hertalla vimmatusti eteisessä, ja tuo singahti vauhdilla olkkariin, josko Onni ois siellä. Ei löytynyt, meni makkariin. Ei ollut. Halusi ulos ja siellä vielä juoksi pihaa ympäri. Tuli sisälle ja häntä lakkas heilumasta. Ei ollut Onnia, ei.

Tässä hassu kuva Onnista. Yritin jouluisia kuvia napata, mutta tuo vesseli ei oikein ollut innostunut poseeraamaan..Taitaa olla viimesimpiä kuvia Onnista...

Tää tuntuu jotenkin niin tyhjältä, ja ihan epätodelliselta. Vaikka tiedänkin, ettei mitään Onnin hyväksi ollut enää tehtävissä niin silti tuntuu pahalta. Onni oli niin suuri persoona, ja aivan ihana sellainen. En vaan osannut varautua yhtään tähän tilanteeseen, ja on niin ontto olo. Joulukalenterin siirsin samantien pois perjantaina. Eilen illalla keräsin Onnin tavaroita, ja laitoin ne nyt vaan kaappiin pois silmistä. Käyn ne läpi jossain vaiheessa ja vien pois. Osui vain käteen kassi, missä oli koirille joulupaketit.... Ei tarvi Onni nyt pakettia :((((

Sumo oli täällä päivän, ja tuolla otuksella on joku ylimääräinen aisti. Saatiin se taas tässä huomata.
Muutenkin Sumo on kovin huolissaan ollut minusta, se kantaa leluja " että hei leikitään", tulee syliin ja painaa päätä niin kovasti mun rintakehää vasten, ja muutenkin lohduttaa. Kulkee koko ajan perässä, kun varmasti on ihan ihmeissään, mikä tolla omistajalla on. Ja kotonaan on tosi rauhallinen.

Lady nyt vaan on ollut, siitä ei ole suuremmin mitään huomannut. Jade aloitti tuhoamisen. Sen se teki silloinkin, kun Venla kuoli. Jaden stressi taso alkaa nousta ja se purkaa itseään tuohon tuhoamiseen..

Elämän täytyy vain jatkua. Ja Onni rakas elää meidän muistoissa..
 " Olit Onni mulle koira sä rakkahin,
sitä aikaa en voi saada takaisin. 

Sinä tulit suoraan sydämeeni,
sinä toit lohdun murheeseeni.
Sinä olit pieni, mutta silti suuri niin,
jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin.

On ikävä suuri ja loputon,
mut sinun onnesi yksin tärkeintä on.
 
Niin äkkiä tuli lähdön hetki,
ja siihen päättyi meidän yhteinen retki"

Anteeksi Onni kyyneleet nää, ne on vaan rakkautta ja ikävää...

Tänään pienen cockeri pojan sydän lakkasi lyömästä lyhyen mutta ärhkän sairauden siivittämänä jättäen jälkeen aivan valtavan suuren sydäntä raastavan surun! Meidän pieni suuresti rakastettu cockeripoika...

 
Voi Onni, miten minä sua rakastin.. Ikävä ja kaipuu on Valtava, sanoin kuvaamaton olo :((((( Vielä jonain päivänä näemme toisemme.......

Kiitos eläinlääkäri-asema Järvet:iin Onnin suurenmoisen hienosta ja hellästä hoivasta. Kiitos Onnin kasvattajalle Tiinalle valtavan suuresta tuesta ja avusta näinä päivinä.

Tokoiltiin Hertan kanssa tuossa takapihallamme ja aidan toisella puolella on tilava "viher alue", niin siinä sitten otin tilaa vaativammat liikkeet.

Hiiri toimi ainoastaan palkkana, kun nakit jätin sisälle. Noh, hyvin wörkki pelkän hiirenkin kanssa.
Kaukokäskyt on ihan loistavat, kunhan en yritäkään mitään takaa palkkaamisia, mitä taas Sumon kanssa treenatessa on ihan ehdottomasti käytettävä. Istu-maahan-istu jumppaa n.7metrin etäisyydellä. Muutama istu-seiso-maahan-seiso settikin tuli mukaan, ja kivasti tuo typy tekee töitä.
Seuraamiset ihan superia näin aamusta. Eilisestä uneliaisuudesta ei tietoakaan. Kai se oli liian rankka aamu tuolle yhtä aamu uniselle koiralle kuin emännälleenkin ;-)
Jäävät liikkeet oli ihan loistavia myös, maahan mennessä tuo taas tipahti aivan saman tien käskyn kuultuaan. Liikkeestä istumista on alettu myös treenata, sitä liikettä vielä pilkon, enkä ota kokonaisena suorituksena. Alkaa pikku hiljaa Hertta hiffata, mitä minä tahdon sen tekevän.
Luoksetulon pysäytyksiä, ei sivulle tuloja lainkaan. Ekaksi meni ihan läpijuoksuksi, ryysäsi niin kauheeta vauhtia, ettei pystynyt pysähtymään nopeesti. Palautus ja uusi yritys, jossa ennakointia. Sitten ihan tarkoituksella läpijuoksu-luoksetuloja joista palkka. Uudet yritykset pysäytyksiin, ja hienosti onnistui, napakat pysähdykset ja malttoi odottaa hienosti paikallaan uutta käskyä, mikä oli vapautus ja palkkaus.
Ja hyppyä ei ollut, muutenkuin että loikkasi koiruu ihan oma-aloitteisesti takapihalle reilu 1,5metrisen aidan yli... Pahus, kun se on nyt keksinyt tuon aidan yli loikkimisen. Muut meidän koirat ei pääse tuosta yli, mutta Hertta on niin ketterä, että se pääsee tuosta ihan keposasti yli. Ja näköjään tekniikka on mitä mahtavin.. 

Jäi eiliset agi kisat ja oma moka vikalla radalla Sumon kanssa kyllä harmittamaan, mutta elämä on. Ei me siitä lannistuta, päin vastoin. Jatketaan treenejä ja kisaamista.
 Ensi vuoden puolelle on kisoja jo monia suunnitteilla. Täytyy vaan työvuorot tarkastaa, ennen kuin ilmoittautumiset laitan menemään :)

                                                                      ----

Springerspanielit Ry:n kotisivuilla on Viikon kuvana nyt Sumon komea nuori poika Joose (WiseMan). Kuva löytyy tämän linkin takaa ::Springerspanielit RY::

Tänään siis ajeltiin miltei 400km yhteensä kisaamaan Sumon ja Hertan kanssa MAXI1 luokassa. Liedon kisoissa oli 2 starttia tarjolla 1-luokille.  Myös Hertan sisko Nana oli kilpailemassa.

Ihan putkeen ei mennyt kisat.

K1 Johanna Nybergin tuomaroimana:
Luckystone's Double Trouble "Sumo" vp20, aika virhe 4,53 ja tuloksena siis 24,53 ja sij. 24/44
Luckystone's Endless Joy "Nana" HYL
Luckystone's Especial Jewel "Hertta" HYL

K2 Johanna Nybergin tuomaroidessa jälleen
Kaikki 3 saivat tuloksekseen HYL :(

Eka rata vaikutti mielenkiintoiselta, ja rataan tutustumisessa tuntui ihan näppärältä. Ei mikään vaikea rata kyllä.
Sumo aloitti meidän tessuista. Sumpalla oli vauhtia ihan liikaa ja keskittyminen vielä ihan kateissa. Joten aika lailla haahuiluksi meni ja kävihän Sumo moikkaamassa rata alueen reunalla ihmisiä ja vähän siinä sivussa sitten tuomaria ja ties vaikka mitä.. Argh, annoin vaan mennä noiden kohellusten jälkeen ja en enää keskittynyt ohjaukseeni ollenkaan. Kunhan vaan tassuteltiin loppuun saakka. Ihmeen hyvä aika siihen nähden saatiin, että noita kunnia kierroksia tuli enemmänkin ;)
Siskokset molemmat oli ihan pihalla hommasta, Nana muuten vaan kyttäili toisen omistajan ja minun ja muiden perään. Ja Hertan käytös oli ihan törkeen surkeeta. Ihmetteli tuomaria, hiekkaa, esteitä. Kaikkea. Oli tuo ressu ihan pihalla ja jotenkin ihan outo.. Liekö juoksujen jälkeinen masennus tai jotain. Ei ollenkaan normaalia Herttaa. Noh, kannoin sitten Hertan radalta. Ihan noin törkeetä käytöstä mäkään en sentään katsele, vaikka kannatankin aina radan loppuun asti suorittamista, siitä sitten HYL.

Toinen rata olikin kimurantimpi ja aika vaativa 1-luokan radaksi, ansoja oli monia.

Toisella radalla Sumo meni tosi hyvin, kunnes ohjasin kahteen otteeseen Sumon putken väärään päähän. Niih, hyvä minä! Muuten ihan asiallinen suoritus ja vauhdikas sellainen.
Nana oli heti ekan hypyn jälkeen jo ihan omissa maailmoissa ja Saija joutui keskeyttämään radan.
Hertta ja minut potkastiin radalta kokonaan pois vauhdilla, kun Hertta jostain syystä otti ja pissasi radalle........ ARGH! Ei ymmärrä ei tota koiraa. Noh, ennen tota alku jo meni sujuvammin. Ja Hertta sentään eteni ihan kivasti, ei tainnut virheitä olla vielä alla ennen tota koiran karmeata käyttäytäytymistä- Oltiin kyllä ihan kunnolla lenkkeilty ennen starttia- saivat Sumon kanssa juosta metsässä. Että kyllä se koira ihan kunnolla lenkitetty oli ja tarpeensa sai muualle tehdä...

Jepjep, olihan se kiva ajella monta sataa kilometriä leikkimään ;) Noh, Sumo nyt sentään oli kartalla ja viimesen radan Hyl johtui ihan vaan minusta. Mutta Hertan käytös oli kyllä karmeaa... Itse olin toki ihan poikki uupunut, ja Hertan kanssa aina jännitän kisoja, joten ehkä tossa Hertan käyttäytymisessä oli myös mun rauhoittelua; neiti kun reagoi äitinsä tapaan minun mielialoihini- Sumo ei koskaan ehdi tollasiin reagoida, ja sen kanssa on jotenkin rennompi kisata, kun tietää ettei se tuollasta ikinä keksisi. Yllätyin suuresti, että Sumo ylipäätään haahuili. Se kun ei koskaan ole sitä agissa ennen tehnyt ja jos se minusta on kiinni, niin ei tee jatkossakaan. Täytyy vaan motivoida paremmin ja herätellä koira hieman rivakkammin ja pitäytyä muista koirista erossa ennen startteja =)))

Itselläni on ollut mahottomasti nyt viimeaikoina töitä, ja tuntuu etten paljon muuta enää ehdi kuin töissä käymään.

Ja nyt viikon verran on meidän cockeripoika sairastellut, ja ollaan useampaan kertaan eläinlääkärillä käyty. Viimeperjantain Sumon omat agitreenit jäi väliin, kun jouduttiinkin yllättäen lähtemään päivystävälle lääkärille cockerin kanssa. Se siitä treeneistä, mutta pääasia toki on hoitaa tuo pikkupoika kuntoon.
Koko viikonloppu meni ihan "pilvessä", kun alkoi tota univelkaa tulemaan, kun vaan päivysti pikkuvesselin vointia. Ja maanantaina sitten olikin taas jo hätä hätä lääkäriin ja sitä rataa se nyt viikko on mennyt. Suuren suuri Kiitos meidän cockeripoikien kasvattajalle Tiinalle avusta ja tuesta ja kaikesta! En tiedä, missä me oltais, jos ei Tiinaa ois, KIITOS!
Ja kaiken vahtimisen ja valvomisen (aikas unissa kävelijä sitä jo onkin) ja suuren huolen ohella olen sitten töissäkin koittanut käydä. Tai olen siellä siis ollut, mutta tiedä nyt siitä onko mun työnteosta tullut kovinkaan paljon mitään.. Ainakin koittanut parhaansa joka paikkaan "revetä".

Naapurit varmaan on ihemetellyt, kun valon kera cockeria ulkoilutan ja pylly pystyssä kyykin koiran perässä ja tutkailen tuloksia;) Joo, jos ne ei ole ihan hulluna minua vielä pitänyt, niin nyt viimeistään ne on varmoja =) Mitä sitä ei tekisikään koiransa hyvinvoinnin eteen...
Mutta siis nyt alkaa näyttämään jo cockerin kohdalla tilanne valoisammalta. Että ehkä se tästä vielä tilanne normalisoituu ja suuntahan on vaan nyt parempaan.

Ja kaiken tämän suunnattoman väsymyksen lisäksi meillä on siis huomenna 4agilitystarttia edessäpäin. Meinasin jo hetken aikaa, että perun kisat kokonaan, mutta pikkuvesseli pääsee hoitoon valvovan silmän alle, niin eiköhän sitä tästä kisaamaan lähdetä! Kisat alkaa ajoissa ja siellä on tosi vähän osallistujia, niin eiköhän sitä olla kotosalla jo valosaan aikaan. Ehditään hyvin päikkärit nukkua ennenkuin lähdetään kylälle Itsenäisyyspäivän kulkuetta seuraamaan.

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ ITSE KULLEKIN!  

Eilisissä treeneissä pitkästä aikaa Herttakin taas mukana. Oli ainakin innokas tytsä, kun tajusi minne mentiin ;)
Ratoja oli kahden sorttista. Nyt ihan normi pituisia taisi olla.
Hertta oli yllättäen aikas hanskassa ja kuuliainen ja minä jopa ihan suhteellisen hyvin pysyin ohjaus suunnitelmassa. Heti kun minun vauhti hidastuu radalla, sama tapahtuu koirassa. Tässä asiassa pitää olla tosi tarkkana. Ja pussia pitää harjoitetella selkeästi lisää yksittäisenä esteenä. Mutta muuten oikein näppärää menoa neidillä. Rimoja ei tainnut tulla yhtään alas hypyissä.

Sumo  oli parin viikon tauon jälkeen, hmmm...sanottaisko hieman kierroksilla. Hyvin ainakin syttynyt lajiin. Hertan ohjauksen jälkeen oli jotenkin hankala ohjata Sumoa, kun Sumo ei todellakaan ole lähellä kulkevaa sorttia vaan eteni ihan reippaasti esteille. Minun ihme taputusten takia tuli sitten rimoja muutaman alas hypyistä, mutta muuten oikein hyvin meni. Saatiin ihan puhtaitakin ratoja aikaiseksi, kun vaan käskyjen ajoituksen kanssa olin tarkkana. Rengas ei tuottanut mitään ongelmaa, JIHUU! Kyllä on kannattanut hankkia agility esteitä pihalle =)

Noh, tässä on sitten kohta kisat edessä, 4rataa täytyy itse jaksaa juosta- Kunnossa on pysyttävä. Toivottavasti ei räkis vaan iske, ja ollaan kaikki kondiksessa koitosta varten.

Sumpalla piti vielä illalla olla tehotreenit, mutta viime hetkellä ne peruttiin, kun jouduin meidän cockeri pojan kanssa eläinlääkäriin lähteä:/ Noh, tuleehan noita treenejä toistekin, pääasia että tuo luppakorva saatiin hoitoon.